Snake Plissken ja Pako Vilnasta

Olipa seikkailu!

Paulalta meni hermot paikalliseen sairaalaan perjantai-iltana, joten vaihettiin siinä hetkessä samantien sitten sairaalaa. Vilnassa sijaitsee semmoinen yksityinen sairaala kuin Baltic American Clinic, ja sinne siis osoitti taksin keula kun lähdettiin matkaamaan. Ei tästä Kaunasista ole kuin noin 100 km sinne Vilnaan, eli ei taksimatkassa kauaa mennyt.

Ensiksi kuitenkin hiukan alustavaa tietoa: Paikallinen julkinen sairaala oli jotenkin outo. Yksikään lääkäri tai sairaanhoitaja ei puhunut englantia, pari lääkäriä kuitenkin auttavasti (mutta ei ymmärrettävästi). Mikään ei toiminut viikonloppuisin - huvittavin oli kun piti faksata sairaskertomus toiseen sairaalaan että "ei oikein onnistu kun nyt viikonloppu. faksit ei kule viikonloppusin." TÄH!? Näin jälkeenpäin kovin huvittavaa mutta itse tilanne oli hiukan ahdistava niin silloin se vaan hämmensi ja potutti. Julkiseen sairaalaan sitten jäi Paulalta takki ja housut ja kämpän avaimet, koska "Nyt on viikonloppu. Ne missä siun tavarat on pidetään viikonloppusin lukossa ja se kenellä on avaimet ei oo töissä viikonloppuna." Outoo. Käydään ne tänään sieltä pois hakemassa.

Tultiin sitten kotonta hakemaan vähän kamiksia ja matkatavaraa, kun viikonloppu kuitenkin menee Vilnassa. Kauhee säätö että saadaan miulle yöpaikka jostain sairaalan läheisyydestä, mutta kuitenkin lopulta sitten onnistui. Paula kun saatiin klinikalle turvallisesti lähdin yhdentoista maissa tutkimaan että mitenkä se yöpaikka nyt oikein toimii. No ensiksi kuitenkin täytyi kävellä 20 minuuttia kaupungille päin - ja tietenkin satoi kaatamalla vettä. Sitten kaverit kenelle olin yöks menossa ohjastavat minut trolleybussiin. Pimeä, sataa vettä kaatamalla, ja paikalliset katuvalotkin rikki, niin eihän niistä busseista ota mitenkään numerosta selvää: 19'sta pitäisi astua, mutta mitenkä astut kun et nää numeroita! Lueskelin sitten aikatauluja ja koitin hiukan järkeillä ja menin ihan arviolta johonkin trolleybussiin. Ei mitään hajua mihin pitäisi mennä, ollaanko oikeassa bussissa, ja että tuleeko neuvojista mitään - ai niin, unohdin mainita, kuuli puhelimessa että ne ovat a) bilettämässä ja b) kännissä. Oli hetken hiukan yksinäinen olo.

Soittivat sitten uusiks, ja neuvo tällä kertaa vähän paremmin, ja itse sitten vilkuilin bussipysäkkien nimiä ja loppuen lopuksi pääsin Vilnan kartalle ihan bussin sisällä. Hetken ankeus meni ohitse, tiesin olevani oikealla tiellä. Jään pois Rygosin pysäkillä, josta he sitten tulevat minut kävellen hakemaan. Ja asiahan oli juurikin näin helppo. Pari pysäkkiä ennen Rygosin pysäkkiä, soitan että olen tässä ja tässä, eli kohta Rygosilla, voitte jo lähtä kohta kävelemään. Kahden minuutin päästä tutkailtuani karttaa ja mietiskeltyäni, totean bussin pysähtyneen, vilkuilen ympärilleni, olen ainoa henkilö bussissa. Ja sitten huomaan kun bussikuski ryhtyy loppuhommiin. Tou! Päivän viimenen trolleybusajo sillä linjalla, elikkäs ajetaan sitten trolleybusparkkiin eikä käydäkään Rygosin pysäkillä. No ei muuta kun ulos bussista ja soittamaan että nyt ollaan tässä, ja hyö sitten sanovat että joo, onnistuu tuokin, hyö kävelee siihen, oottele siinä.

Ootellessa sitten tulee n+8 jotain baarijengii kyselemää jotai liettuaks. No totean että "Atsiprasau, as nesuprantu lietuviskai.", johon ne sitten käyvät mökeltämään venäjää... Koittivat kysellä että missä sijaitsee sellane yökerho ku Club Heaven. Minähän en tätä kysymystä tajunnut, vasta kun siinä vaiheessa kun loppuen lopuksi saan heidät tajuamaan että englantia voisin ymmärtää, ja he aikansa siinä englantia takellellen, olen niin iloinen että lopulta jotain heidän kysymyksestään, että totean vain "AAA! I don't know." Hyö sitten olivatkin tosi ilosia että joutuivat kuluttamaan tosi paljon aikaa saadakseen miulta kysyttyä asiaa mihin mie en es tienny vastausta. :D Höpistiin siinä vielä hetki ja sitten ne lähti matkaamaan muualle (ja jälkeenpäin vielä valkeni että juuri toiseen suuntaan kuin missä Club Heaven yöklubi sijaitsi)

Sitten pääsin lopulta yöpaikkaani, tai niin ainakin luulin. Paikallahan olikin sitten n. 100 bilettäjää, hurjat pippalot oli menossa. Jollakin vapaaehtoisella oli taas synttärit (niitä tuntuu olevan joka viikonloppu - joko tuliaiset, läksiäiset tai synttärit). Itseäni ei oikein paljon huvittanut bilettää tilanteesta johtuen, mutta olin kovin iloinen kuitenkin kun pääsin lopultakin sateesta pois ja lämpimään. Matka oli ollut aika vuoristorataa, välistä mennyt usko että pääsee edes perille ja välistä ollut iloinen pienistäkin asioista.

Bileissä juttelin ihmisille, siellä oli jengiä Italiasta, Saksasta, Ranskasta, Ruotsista, Espanjasta, Belgiasta, jne... Ihan hauskaa oli, vaikka itse olinkin ihan vesilinjalla. Puol neljä sitten sieltä bussilla taas toiselle puolelle kaupunkia, ja tämä kämppä loppuen lopuksi olikin se kämppä mihin minun yöksi piti mennä. Ne ketkä minulle yöpaikan lupasivat, olivat olleet toisella puolella kaupunkia vain bilettämässä.

Seuraavana päivän sitten sairaalaan Paulaa moikkaamaan. Hoitajat tulivat kyselemään Paulalta että mitäs ruokaa se haluais, ja anto lähiravintolan ruokalistan käteen. Samalla sitten kysyivät että ottaisko siun poikaystävä ruokaa. Olin niin hämmentynyt että ne miullekkin ruokaa tarjoavat että hoitaja jo ihmetteli että ymmärränkö minä englantia :D

Loppuen lopuks sitten sain nukkuakin sairaalassa Paulan viereisessä sairaalapetissä, ja sain aamupalat ja ruoat niin kuin Paulakin (eikä mitään tarvinnut maksaa, Paulan vakuutus korvaa kaiken :D) Tuon jos oisi tajunnut perjantai-iltana kysyä, olisi minullakin ollut ehkä vähän helpompaa, mutta olisipa jäänyt tuollainen mini-seikkailu tekemättä.

Eilen päästivät Paulan pois, ja tultiin iltapäivällä normibussilla Kaunasiin takaisin. Laittomallakin bussilla olisi päästy, jopa 4 litiä halvemmalla! Mutta se on jo koettu ja vaikka se onkin ihan hyvä niin piti kokea kuitenkin vielä tuo normibussikin... Kotona on kiva olla!

Odottelen tässä että vastaisivat mahd. työpaikoista sähköposteihini, ja että ne hollantilaiset vastaisivat siihen minun kyselyyni että mitä he nyt oikein siellä säätävät kun ei lupauksia pidetä... Toivokaa parasta!

Se on moro tältä erää!