Hyvin menee! Kahden tunnin päästä tulee täyteen tasan 6 vrk ilman tupakkia! Se on jo hyvin, sillä vaikuttaa siltä että nyt kun taitaa tuo fyysinen riippuvuus olevan ohi, on paljon helpompaa myös olla ilman tupakkia. Ei ole pariin päivään ollut sellaista PAKOTTAVAA tarvetta polttaa, lähinnä vain että hmm, mitäs sitä sitten, ennen poltin kyllä tässä välissä tupakin... mutta eipä minulla tee nyt mieli edes polttaa, ja sitten tilanne meneekin jo ohi.
Toivottakaa onnea, tällä menolla jos jatkuu niin olen kohta ollut kaksi viikkoa jo polttamatta ja se on jo paljon se sekin!
lauantai 31. maaliskuuta 2007
tiistai 27. maaliskuuta 2007
Korvavaikkua pumpulipuikossa
Korvia koskee. Vaikutin korvaani, ja taisin ehkä tökkiä liiän syvälle. No, on se ajan mittaan helpottanut, eli ei kai mitään hätää.
Nyt taidan kuulla ääniäkin vähän paremmin... täytyi Paulaa pyytää puhumaan hiljempaa. :D
Kaikennäköistä kerinnyt taas parin päivän aikana tapahtua. Päätin lopettaa tupakoinnin (taas), ja nyt tuntuisi ehkä onnistuvan paremmin. On tullut vähän mietittyä että mihin se yleensä kaatuu ja sen mukaan sitten ratkaisuja siihen. Paljon paremmilla fiiliksillä lähetään nyt. Tein jopa tupakki-ahdistumisen kaveriksi selläisen stressinäpyttimen, jota vai taskussa naksutella. Otin kynän ja purin sen osiin ja sitten sulatin sytkärillä sen katki keskeltä ja asensin vaan vieterin ja napin takaisin. Hyvin toimii!
Työrintamalla ahdistaa ja iloittaa samaan aikaan. Ei ole vieläkään kuullut mitään niistä Hollantilaisista huligaaneista, eikä hakemuksiin ole tullut vastausta. Löysin kuitenkin netistä sellaisen etätyöpaikkajutskan, joka vaikuttaa ihan legitimatelta... Sinne joutuu kirjoittelemaan ihan sopimuksia kaiken pahan lisäks, sen täytyy olla siis ainakin jollakin tasolla ok. Löytyi heti vuorokauden sisällä projekti, mihin pääsin mukaan, ja saan siitä 5$ tunnissa. Projekti on kuitenkin aika pieni, että tienaan tuosta vain 10$:sta 25$:iin, mutta on se kuitenkin alku.
Siellä on sitten muitakin projekteja, ja tsäännsinihän vain kasvavat kun olen ollut jossain projektissa ja mukana ja jos saan hyvät arvostelut.
Paikka mihin rahat sitten joka kuukauden 15 päivä maksetaan, on sellainen nettirahansiirtopaikka jota olen ennenkin käyttänyt ilman mitään ongelmia. Ei saa taaskaan liikaa iloita, mutta vaikuttaisi siltä että jos mikään muu ei toimi, tuolta saattaisi saada ihan vakipalkkaa/töitä, tai sitten freelancena sen verta hyvää palkkaa että ei muuta tarviasikaan sitten miettiä. Mutta se fantasioinnista, nyt alustavasti sieltä tulee se 10$ ensi kuun 13. päivä. :D
Jos ketä kiinnostaa tarkistella niin sivusto on sellainen kuin oDesk ja se rahapaikka on sellainen kuin MoneyBookers.
Sellaista täältä. Nyt suihkuun ja tahkoamaan pari tuntia lisää rahaa 5$ edestä.
Onnitelkaa, olen ollut 38 tuntia ilman tupakkia!
Nyt taidan kuulla ääniäkin vähän paremmin... täytyi Paulaa pyytää puhumaan hiljempaa. :D
Kaikennäköistä kerinnyt taas parin päivän aikana tapahtua. Päätin lopettaa tupakoinnin (taas), ja nyt tuntuisi ehkä onnistuvan paremmin. On tullut vähän mietittyä että mihin se yleensä kaatuu ja sen mukaan sitten ratkaisuja siihen. Paljon paremmilla fiiliksillä lähetään nyt. Tein jopa tupakki-ahdistumisen kaveriksi selläisen stressinäpyttimen, jota vai taskussa naksutella. Otin kynän ja purin sen osiin ja sitten sulatin sytkärillä sen katki keskeltä ja asensin vaan vieterin ja napin takaisin. Hyvin toimii!
Työrintamalla ahdistaa ja iloittaa samaan aikaan. Ei ole vieläkään kuullut mitään niistä Hollantilaisista huligaaneista, eikä hakemuksiin ole tullut vastausta. Löysin kuitenkin netistä sellaisen etätyöpaikkajutskan, joka vaikuttaa ihan legitimatelta... Sinne joutuu kirjoittelemaan ihan sopimuksia kaiken pahan lisäks, sen täytyy olla siis ainakin jollakin tasolla ok. Löytyi heti vuorokauden sisällä projekti, mihin pääsin mukaan, ja saan siitä 5$ tunnissa. Projekti on kuitenkin aika pieni, että tienaan tuosta vain 10$:sta 25$:iin, mutta on se kuitenkin alku.
Siellä on sitten muitakin projekteja, ja tsäännsinihän vain kasvavat kun olen ollut jossain projektissa ja mukana ja jos saan hyvät arvostelut.
Paikka mihin rahat sitten joka kuukauden 15 päivä maksetaan, on sellainen nettirahansiirtopaikka jota olen ennenkin käyttänyt ilman mitään ongelmia. Ei saa taaskaan liikaa iloita, mutta vaikuttaisi siltä että jos mikään muu ei toimi, tuolta saattaisi saada ihan vakipalkkaa/töitä, tai sitten freelancena sen verta hyvää palkkaa että ei muuta tarviasikaan sitten miettiä. Mutta se fantasioinnista, nyt alustavasti sieltä tulee se 10$ ensi kuun 13. päivä. :D
Jos ketä kiinnostaa tarkistella niin sivusto on sellainen kuin oDesk ja se rahapaikka on sellainen kuin MoneyBookers.
Onnitelkaa, olen ollut 38 tuntia ilman tupakkia!
keskiviikko 21. maaliskuuta 2007
Elämä on kuin Juhlamokkaa
Ilouutisia! Sain Suomesta paketin KAHVIA tuliaisiksi! Ihan Juhlamokkaa vieläpä! Olen minä täkäläisiäkin Pauligin kahvetteja juonut, mutta ei ne oikein ole maistunut miltään. Ja nyt kontrasti vielä kasvoi kun pääsi maistamaan OIKEATA KAHVIA.
Anteeksi kovasti päivittelyn vajavaisuus: On ollut hiukan "kiireitä", kun tuo Paula on huidellut pitkin sairaaloita ja Suomea. Siitä tulikin mieleeni, että Paula taitaa olla algerialainen tälle Lituaanian maalle: TAAS oli Paulalla kuumetta maanantaina ja tiistaina... nyt se kyllä vaikuttaisi olevan ohi, ainakin toivottavasti. Tai jos Paula onkin algerialainen minulle? ...ei kai.
Työrintamalla on tapahtunut henkistä vuoristorataa. Kun olen lähetellyt niitä CV:tä ympäri ämpäri, niin yhdestä jopa vastattiin! Nimittäin että lähetin heille hakemuksen pari päivää liian myöhään, he olivat jo aloittaneet haastattelut ja näin ollen en kerinnyt siihen ruljanssiin mukaan. No ihan hyvä sinänsä, koska paikassa oli vapaana vain yksi paikka, ja eräs kaverini siihen haki kanssa, ja PÄÄSIKIN. Elikkäs rok rok.
Erääseen hakemukseen sitten hiukan leikittelin kun ei perus cover-letterit tunnu toimivan, ja kun kyseessä oli ohjelmointiharjoittelija/junior paikka niin pistin hakemuksen C-kielisenä ohjelmanpätkänä jossa oli lisäinfoa yksinkertaisella kryptauksella jonka kyseinen ohjelma sitten purki ja tulosti. Luulisi ainakin erottuvan joukosta. Siitä ei kyllä vielä vastausta ole tullut. No eipä yrittänyttä laiteta, kuten taidetaan sanoa, jaksaa vain yrittää niin kai sieltä jotain tulee.
Hollannista tuli pari viikkoa sitten että "Juu, nyt ois DHL:n varastojobi tuloillaa, ens viikolla tiedämme lisää ja otamme yhteyttä." Ensi viikko meni jo, eikä vieläkään ole mitään kuullut. Kovin perinteistä. Pitänee taas vähän kovistella sinne. Tuli jo tossa mieleeni että jos vaan menis sinne helvatun Tilburgiin ja ilmottas että täällä ollaan, ei ole paikkaa missä yöpyä, eikä ole töitä, alkaisko niitä kuulua jo? Ai ei vai? No oiskohan tässä jo joku heitteillejättö menossa? No jaa.
Tarkoituksena siis jatkaa hakemuksien lähettelyä ja hollantilaisten kovistelua. Jos ja kun kaverini pääsee Englantiin töihin, ja en ole mitään siihen mennessä saanut, olisi hiukan tarkoitus että menisin sinne sitten perästä ja kämppäisin kaverini kämpässä. Vuokra maksettaisiin puoliksi. Paikan päältä KUULEMMA saa töitä ihan peruskoulutuksella ja sillä että menee vain kyselemään, mutta enpä tiedä. Idea-asteella vasta tämäkin ajatus. Toivokaamme kaikin puolin parasta, alkaa hiukan kypsymään tilanteeseen.
Ainiin, ja kohta on Janin 3kk Liettuassa täynnä, sitä kauemmin ei saisi olla ilman oleskelulupia... mutta eipä niitä kukaan taida kauhean tarkkaan valvoa. Jos kävisi vaikka rajan toisella
puolella, joko Latviaaniassa tai Puolandiassa, ja tulisi takaisin. Sillä se 3kk ainakin nollautuisi. Hah!
Jani jatkaa Juhlamokan maistelua, on se hyvää! Presidentti olisi vielä parempaa, mutta tuo Juhlamokka on ehkä tutumpaa. Tulee ihan koti-Suomi mieleen!
Anteeksi kovasti päivittelyn vajavaisuus: On ollut hiukan "kiireitä", kun tuo Paula on huidellut pitkin sairaaloita ja Suomea. Siitä tulikin mieleeni, että Paula taitaa olla algerialainen tälle Lituaanian maalle: TAAS oli Paulalla kuumetta maanantaina ja tiistaina... nyt se kyllä vaikuttaisi olevan ohi, ainakin toivottavasti. Tai jos Paula onkin algerialainen minulle? ...ei kai.
Työrintamalla on tapahtunut henkistä vuoristorataa. Kun olen lähetellyt niitä CV:tä ympäri ämpäri, niin yhdestä jopa vastattiin! Nimittäin että lähetin heille hakemuksen pari päivää liian myöhään, he olivat jo aloittaneet haastattelut ja näin ollen en kerinnyt siihen ruljanssiin mukaan. No ihan hyvä sinänsä, koska paikassa oli vapaana vain yksi paikka, ja eräs kaverini siihen haki kanssa, ja PÄÄSIKIN. Elikkäs rok rok.
Erääseen hakemukseen sitten hiukan leikittelin kun ei perus cover-letterit tunnu toimivan, ja kun kyseessä oli ohjelmointiharjoittelija/junior paikka niin pistin hakemuksen C-kielisenä ohjelmanpätkänä jossa oli lisäinfoa yksinkertaisella kryptauksella jonka kyseinen ohjelma sitten purki ja tulosti. Luulisi ainakin erottuvan joukosta. Siitä ei kyllä vielä vastausta ole tullut. No eipä yrittänyttä laiteta, kuten taidetaan sanoa, jaksaa vain yrittää niin kai sieltä jotain tulee.
Hollannista tuli pari viikkoa sitten että "Juu, nyt ois DHL:n varastojobi tuloillaa, ens viikolla tiedämme lisää ja otamme yhteyttä." Ensi viikko meni jo, eikä vieläkään ole mitään kuullut. Kovin perinteistä. Pitänee taas vähän kovistella sinne. Tuli jo tossa mieleeni että jos vaan menis sinne helvatun Tilburgiin ja ilmottas että täällä ollaan, ei ole paikkaa missä yöpyä, eikä ole töitä, alkaisko niitä kuulua jo? Ai ei vai? No oiskohan tässä jo joku heitteillejättö menossa? No jaa.
Tarkoituksena siis jatkaa hakemuksien lähettelyä ja hollantilaisten kovistelua. Jos ja kun kaverini pääsee Englantiin töihin, ja en ole mitään siihen mennessä saanut, olisi hiukan tarkoitus että menisin sinne sitten perästä ja kämppäisin kaverini kämpässä. Vuokra maksettaisiin puoliksi. Paikan päältä KUULEMMA saa töitä ihan peruskoulutuksella ja sillä että menee vain kyselemään, mutta enpä tiedä. Idea-asteella vasta tämäkin ajatus. Toivokaamme kaikin puolin parasta, alkaa hiukan kypsymään tilanteeseen.
Ainiin, ja kohta on Janin 3kk Liettuassa täynnä, sitä kauemmin ei saisi olla ilman oleskelulupia... mutta eipä niitä kukaan taida kauhean tarkkaan valvoa. Jos kävisi vaikka rajan toisella
puolella, joko Latviaaniassa tai Puolandiassa, ja tulisi takaisin. Sillä se 3kk ainakin nollautuisi. Hah!
Jani jatkaa Juhlamokan maistelua, on se hyvää! Presidentti olisi vielä parempaa, mutta tuo Juhlamokka on ehkä tutumpaa. Tulee ihan koti-Suomi mieleen!
perjantai 9. maaliskuuta 2007
maanantai 5. maaliskuuta 2007
Snake Plissken ja Pako Vilnasta
Olipa seikkailu!
Paulalta meni hermot paikalliseen sairaalaan perjantai-iltana, joten vaihettiin siinä hetkessä samantien sitten sairaalaa. Vilnassa sijaitsee semmoinen yksityinen sairaala kuin Baltic American Clinic, ja sinne siis osoitti taksin keula kun lähdettiin matkaamaan. Ei tästä Kaunasista ole kuin noin 100 km sinne Vilnaan, eli ei taksimatkassa kauaa mennyt.
Ensiksi kuitenkin hiukan alustavaa tietoa: Paikallinen julkinen sairaala oli jotenkin outo. Yksikään lääkäri tai sairaanhoitaja ei puhunut englantia, pari lääkäriä kuitenkin auttavasti (mutta ei ymmärrettävästi). Mikään ei toiminut viikonloppuisin - huvittavin oli kun piti faksata sairaskertomus toiseen sairaalaan että "ei oikein onnistu kun nyt viikonloppu. faksit ei kule viikonloppusin." TÄH!? Näin jälkeenpäin kovin huvittavaa mutta itse tilanne oli hiukan ahdistava niin silloin se vaan hämmensi ja potutti. Julkiseen sairaalaan sitten jäi Paulalta takki ja housut ja kämpän avaimet, koska "Nyt on viikonloppu. Ne missä siun tavarat on pidetään viikonloppusin lukossa ja se kenellä on avaimet ei oo töissä viikonloppuna." Outoo. Käydään ne tänään sieltä pois hakemassa.
Tultiin sitten kotonta hakemaan vähän kamiksia ja matkatavaraa, kun viikonloppu kuitenkin menee Vilnassa. Kauhee säätö että saadaan miulle yöpaikka jostain sairaalan läheisyydestä, mutta kuitenkin lopulta sitten onnistui. Paula kun saatiin klinikalle turvallisesti lähdin yhdentoista maissa tutkimaan että mitenkä se yöpaikka nyt oikein toimii. No ensiksi kuitenkin täytyi kävellä 20 minuuttia kaupungille päin - ja tietenkin satoi kaatamalla vettä. Sitten kaverit kenelle olin yöks menossa ohjastavat minut trolleybussiin. Pimeä, sataa vettä kaatamalla, ja paikalliset katuvalotkin rikki, niin eihän niistä busseista ota mitenkään numerosta selvää: 19'sta pitäisi astua, mutta mitenkä astut kun et nää numeroita! Lueskelin sitten aikatauluja ja koitin hiukan järkeillä ja menin ihan arviolta johonkin trolleybussiin. Ei mitään hajua mihin pitäisi mennä, ollaanko oikeassa bussissa, ja että tuleeko neuvojista mitään - ai niin, unohdin mainita, kuuli puhelimessa että ne ovat a) bilettämässä ja b) kännissä. Oli hetken hiukan yksinäinen olo.
Soittivat sitten uusiks, ja neuvo tällä kertaa vähän paremmin, ja itse sitten vilkuilin bussipysäkkien nimiä ja loppuen lopuksi pääsin Vilnan kartalle ihan bussin sisällä. Hetken ankeus meni ohitse, tiesin olevani oikealla tiellä. Jään pois Rygosin pysäkillä, josta he sitten tulevat minut kävellen hakemaan. Ja asiahan oli juurikin näin helppo. Pari pysäkkiä ennen Rygosin pysäkkiä, soitan että olen tässä ja tässä, eli kohta Rygosilla, voitte jo lähtä kohta kävelemään. Kahden minuutin päästä tutkailtuani karttaa ja mietiskeltyäni, totean bussin pysähtyneen, vilkuilen ympärilleni, olen ainoa henkilö bussissa. Ja sitten huomaan kun bussikuski ryhtyy loppuhommiin. Tou! Päivän viimenen trolleybusajo sillä linjalla, elikkäs ajetaan sitten trolleybusparkkiin eikä käydäkään Rygosin pysäkillä. No ei muuta kun ulos bussista ja soittamaan että nyt ollaan tässä, ja hyö sitten sanovat että joo, onnistuu tuokin, hyö kävelee siihen, oottele siinä.
Ootellessa sitten tulee n+8 jotain baarijengii kyselemää jotai liettuaks. No totean että "Atsiprasau, as nesuprantu lietuviskai.", johon ne sitten käyvät mökeltämään venäjää... Koittivat kysellä että missä sijaitsee sellane yökerho ku Club Heaven. Minähän en tätä kysymystä tajunnut, vasta kun siinä vaiheessa kun loppuen lopuksi saan heidät tajuamaan että englantia voisin ymmärtää, ja he aikansa siinä englantia takellellen, olen niin iloinen että lopulta jotain heidän kysymyksestään, että totean vain "AAA! I don't know." Hyö sitten olivatkin tosi ilosia että joutuivat kuluttamaan tosi paljon aikaa saadakseen miulta kysyttyä asiaa mihin mie en es tienny vastausta. :D Höpistiin siinä vielä hetki ja sitten ne lähti matkaamaan muualle (ja jälkeenpäin vielä valkeni että juuri toiseen suuntaan kuin missä Club Heaven yöklubi sijaitsi)
Sitten pääsin lopulta yöpaikkaani, tai niin ainakin luulin. Paikallahan olikin sitten n. 100 bilettäjää, hurjat pippalot oli menossa. Jollakin vapaaehtoisella oli taas synttärit (niitä tuntuu olevan joka viikonloppu - joko tuliaiset, läksiäiset tai synttärit). Itseäni ei oikein paljon huvittanut bilettää tilanteesta johtuen, mutta olin kovin iloinen kuitenkin kun pääsin lopultakin sateesta pois ja lämpimään. Matka oli ollut aika vuoristorataa, välistä mennyt usko että pääsee edes perille ja välistä ollut iloinen pienistäkin asioista.
Bileissä juttelin ihmisille, siellä oli jengiä Italiasta, Saksasta, Ranskasta, Ruotsista, Espanjasta, Belgiasta, jne... Ihan hauskaa oli, vaikka itse olinkin ihan vesilinjalla. Puol neljä sitten sieltä bussilla taas toiselle puolelle kaupunkia, ja tämä kämppä loppuen lopuksi olikin se kämppä mihin minun yöksi piti mennä. Ne ketkä minulle yöpaikan lupasivat, olivat olleet toisella puolella kaupunkia vain bilettämässä.
Seuraavana päivän sitten sairaalaan Paulaa moikkaamaan. Hoitajat tulivat kyselemään Paulalta että mitäs ruokaa se haluais, ja anto lähiravintolan ruokalistan käteen. Samalla sitten kysyivät että ottaisko siun poikaystävä ruokaa. Olin niin hämmentynyt että ne miullekkin ruokaa tarjoavat että hoitaja jo ihmetteli että ymmärränkö minä englantia :D
Loppuen lopuks sitten sain nukkuakin sairaalassa Paulan viereisessä sairaalapetissä, ja sain aamupalat ja ruoat niin kuin Paulakin (eikä mitään tarvinnut maksaa, Paulan vakuutus korvaa kaiken :D) Tuon jos oisi tajunnut perjantai-iltana kysyä, olisi minullakin ollut ehkä vähän helpompaa, mutta olisipa jäänyt tuollainen mini-seikkailu tekemättä.
Eilen päästivät Paulan pois, ja tultiin iltapäivällä normibussilla Kaunasiin takaisin. Laittomallakin bussilla olisi päästy, jopa 4 litiä halvemmalla! Mutta se on jo koettu ja vaikka se onkin ihan hyvä niin piti kokea kuitenkin vielä tuo normibussikin... Kotona on kiva olla!
Odottelen tässä että vastaisivat mahd. työpaikoista sähköposteihini, ja että ne hollantilaiset vastaisivat siihen minun kyselyyni että mitä he nyt oikein siellä säätävät kun ei lupauksia pidetä... Toivokaa parasta!
Se on moro tältä erää!
Paulalta meni hermot paikalliseen sairaalaan perjantai-iltana, joten vaihettiin siinä hetkessä samantien sitten sairaalaa. Vilnassa sijaitsee semmoinen yksityinen sairaala kuin Baltic American Clinic, ja sinne siis osoitti taksin keula kun lähdettiin matkaamaan. Ei tästä Kaunasista ole kuin noin 100 km sinne Vilnaan, eli ei taksimatkassa kauaa mennyt.
Ensiksi kuitenkin hiukan alustavaa tietoa: Paikallinen julkinen sairaala oli jotenkin outo. Yksikään lääkäri tai sairaanhoitaja ei puhunut englantia, pari lääkäriä kuitenkin auttavasti (mutta ei ymmärrettävästi). Mikään ei toiminut viikonloppuisin - huvittavin oli kun piti faksata sairaskertomus toiseen sairaalaan että "ei oikein onnistu kun nyt viikonloppu. faksit ei kule viikonloppusin." TÄH!? Näin jälkeenpäin kovin huvittavaa mutta itse tilanne oli hiukan ahdistava niin silloin se vaan hämmensi ja potutti. Julkiseen sairaalaan sitten jäi Paulalta takki ja housut ja kämpän avaimet, koska "Nyt on viikonloppu. Ne missä siun tavarat on pidetään viikonloppusin lukossa ja se kenellä on avaimet ei oo töissä viikonloppuna." Outoo. Käydään ne tänään sieltä pois hakemassa.
Tultiin sitten kotonta hakemaan vähän kamiksia ja matkatavaraa, kun viikonloppu kuitenkin menee Vilnassa. Kauhee säätö että saadaan miulle yöpaikka jostain sairaalan läheisyydestä, mutta kuitenkin lopulta sitten onnistui. Paula kun saatiin klinikalle turvallisesti lähdin yhdentoista maissa tutkimaan että mitenkä se yöpaikka nyt oikein toimii. No ensiksi kuitenkin täytyi kävellä 20 minuuttia kaupungille päin - ja tietenkin satoi kaatamalla vettä. Sitten kaverit kenelle olin yöks menossa ohjastavat minut trolleybussiin. Pimeä, sataa vettä kaatamalla, ja paikalliset katuvalotkin rikki, niin eihän niistä busseista ota mitenkään numerosta selvää: 19'sta pitäisi astua, mutta mitenkä astut kun et nää numeroita! Lueskelin sitten aikatauluja ja koitin hiukan järkeillä ja menin ihan arviolta johonkin trolleybussiin. Ei mitään hajua mihin pitäisi mennä, ollaanko oikeassa bussissa, ja että tuleeko neuvojista mitään - ai niin, unohdin mainita, kuuli puhelimessa että ne ovat a) bilettämässä ja b) kännissä. Oli hetken hiukan yksinäinen olo.
Soittivat sitten uusiks, ja neuvo tällä kertaa vähän paremmin, ja itse sitten vilkuilin bussipysäkkien nimiä ja loppuen lopuksi pääsin Vilnan kartalle ihan bussin sisällä. Hetken ankeus meni ohitse, tiesin olevani oikealla tiellä. Jään pois Rygosin pysäkillä, josta he sitten tulevat minut kävellen hakemaan. Ja asiahan oli juurikin näin helppo. Pari pysäkkiä ennen Rygosin pysäkkiä, soitan että olen tässä ja tässä, eli kohta Rygosilla, voitte jo lähtä kohta kävelemään. Kahden minuutin päästä tutkailtuani karttaa ja mietiskeltyäni, totean bussin pysähtyneen, vilkuilen ympärilleni, olen ainoa henkilö bussissa. Ja sitten huomaan kun bussikuski ryhtyy loppuhommiin. Tou! Päivän viimenen trolleybusajo sillä linjalla, elikkäs ajetaan sitten trolleybusparkkiin eikä käydäkään Rygosin pysäkillä. No ei muuta kun ulos bussista ja soittamaan että nyt ollaan tässä, ja hyö sitten sanovat että joo, onnistuu tuokin, hyö kävelee siihen, oottele siinä.
Ootellessa sitten tulee n+8 jotain baarijengii kyselemää jotai liettuaks. No totean että "Atsiprasau, as nesuprantu lietuviskai.", johon ne sitten käyvät mökeltämään venäjää... Koittivat kysellä että missä sijaitsee sellane yökerho ku Club Heaven. Minähän en tätä kysymystä tajunnut, vasta kun siinä vaiheessa kun loppuen lopuksi saan heidät tajuamaan että englantia voisin ymmärtää, ja he aikansa siinä englantia takellellen, olen niin iloinen että lopulta jotain heidän kysymyksestään, että totean vain "AAA! I don't know." Hyö sitten olivatkin tosi ilosia että joutuivat kuluttamaan tosi paljon aikaa saadakseen miulta kysyttyä asiaa mihin mie en es tienny vastausta. :D Höpistiin siinä vielä hetki ja sitten ne lähti matkaamaan muualle (ja jälkeenpäin vielä valkeni että juuri toiseen suuntaan kuin missä Club Heaven yöklubi sijaitsi)
Sitten pääsin lopulta yöpaikkaani, tai niin ainakin luulin. Paikallahan olikin sitten n. 100 bilettäjää, hurjat pippalot oli menossa. Jollakin vapaaehtoisella oli taas synttärit (niitä tuntuu olevan joka viikonloppu - joko tuliaiset, läksiäiset tai synttärit). Itseäni ei oikein paljon huvittanut bilettää tilanteesta johtuen, mutta olin kovin iloinen kuitenkin kun pääsin lopultakin sateesta pois ja lämpimään. Matka oli ollut aika vuoristorataa, välistä mennyt usko että pääsee edes perille ja välistä ollut iloinen pienistäkin asioista.
Bileissä juttelin ihmisille, siellä oli jengiä Italiasta, Saksasta, Ranskasta, Ruotsista, Espanjasta, Belgiasta, jne... Ihan hauskaa oli, vaikka itse olinkin ihan vesilinjalla. Puol neljä sitten sieltä bussilla taas toiselle puolelle kaupunkia, ja tämä kämppä loppuen lopuksi olikin se kämppä mihin minun yöksi piti mennä. Ne ketkä minulle yöpaikan lupasivat, olivat olleet toisella puolella kaupunkia vain bilettämässä.
Seuraavana päivän sitten sairaalaan Paulaa moikkaamaan. Hoitajat tulivat kyselemään Paulalta että mitäs ruokaa se haluais, ja anto lähiravintolan ruokalistan käteen. Samalla sitten kysyivät että ottaisko siun poikaystävä ruokaa. Olin niin hämmentynyt että ne miullekkin ruokaa tarjoavat että hoitaja jo ihmetteli että ymmärränkö minä englantia :D
Loppuen lopuks sitten sain nukkuakin sairaalassa Paulan viereisessä sairaalapetissä, ja sain aamupalat ja ruoat niin kuin Paulakin (eikä mitään tarvinnut maksaa, Paulan vakuutus korvaa kaiken :D) Tuon jos oisi tajunnut perjantai-iltana kysyä, olisi minullakin ollut ehkä vähän helpompaa, mutta olisipa jäänyt tuollainen mini-seikkailu tekemättä.
Eilen päästivät Paulan pois, ja tultiin iltapäivällä normibussilla Kaunasiin takaisin. Laittomallakin bussilla olisi päästy, jopa 4 litiä halvemmalla! Mutta se on jo koettu ja vaikka se onkin ihan hyvä niin piti kokea kuitenkin vielä tuo normibussikin... Kotona on kiva olla!
Odottelen tässä että vastaisivat mahd. työpaikoista sähköposteihini, ja että ne hollantilaiset vastaisivat siihen minun kyselyyni että mitä he nyt oikein siellä säätävät kun ei lupauksia pidetä... Toivokaa parasta!
Se on moro tältä erää!
Tilaa:
Kommentit (Atom)
